Posted on

Menetelmäasiantuntija Petri Paakasuo tuntee muuttuvan metallialan suhdanteet

Nometin menetelmäasiantuntija Petri Paakasuo on toiminut yrityksessä pian 30 vuotta. Hän on seurannut metallialan murroksia aitiopaikalta ja uskoo, että yritysten, suunnittelijoiden ja oppilaitosten yhteistyöllä jatkuvasti kehittyvä ja digitalisoituva teollisuus lähtee uuteen nousuun.

Koneiden ääreltä asiakkaiden pariin

Tämän vuoden alussa Nometin menetelmäasiantuntijaksi siirtynyt Paakasuo tuli alalle suoraan metallialan perustutkinnon suoritettuaan. ”Ammattikoulun jälkeen oli silloin tapana pyrkiä konepajakouluun, jos mieli töihin johonkin Tampereen suurista pajoista”, Paakasuo kertoo. Hän hakeutui Tampellan konepajakoulutukseen, joka kesti kaksi vuotta. Sitten kutsui armeija, minkä jälkeen reservissä odotti työpaikka Tampella defencessä, joka valmisti tykkejä, kranaatinheittimiä ja muita armeijatarvikkeita.

Kun Tampella ajettiin alas ja hajautettiin osiin, Paakasuo kaipasi uralleen uusia suuntia. ”Työpaikkani olisi siirtynyt Vammalaan, joten aloin etsiä uutta työtä Tampereelta. Nometilla oli paikka avoinna, ja sain sen. Sillä tiellä ollaan edelleen, ja tänä vuonna tulee 28 vuotta täyteen.” Ensimmäiset kymmenen vuotta hän työskenteli pääasiallisesti pitkäjyrsinkoneella, mutta investointien myötä hän sai hallittavakseen uusia laitteita. Nyt käytettävissä on kolme keskusta.

Kolmisen vuotta sitten silloinen menetelmäsuunnittelija vaihtoi työpaikkaa. Paakasuo nimettiin hänen tilalleen ja vuorovaikutus asiakkaiden suuntaan lisääntyi. ”Aiemmin työskentelin lähinnä esimiesten kanssa hallin puolella. Kun vastuualue suureni, olinkin yhteydessä myös suoraan asiakkaisiin. Sain siten olla vastuussa koko prosessista”, Paakasuo kertoo. Hän siirtyi toimihenkilöpuolelle työnantajan ehdotuksesta, mutta toimenkuva ei varsinaisesti muuttunut. ”Olen saanut tähänkin asti työskennellä melko omatoimisesti. Vastuu asiakkaiden suuntaan lisääntyi, mutta itse työhön muutos ei suoranaisesti vaikuttanut.”

Metalliala kehittyy maailman mukana

”Työurani alussa tietokoneita ei käytetty lainkaan. Kaikki tehtiin paperille, ja kun ensimmäiset koneet saapuivat, ne toimivat reikäkorteilla”, sanoo Paakasuo. Alan mullistanut digitalisoituminen on mullistanut myös hänen arkensa. Nometin tietokoneavusteisen CAM-valmistusjärjestelmän sisäänajo, kehittäminen ja laitehankinnat ovat olleet nimenomaan hänen vastuullaan. ”Aiemmin käytimme tietokoneavustusta ainoastaan suunnittelupuolella. Muutama vuosi sitten silloinen toimitusjohtajamme päätti hankkia mallinnus- ja suunnitteluohjelmisto CAD:in lisäksi myös CAM-järjestelmän.” Ohjelmisto osaa lukea 3D-malleja ja rakentaa siitä ohjelmia, joilla koneita ajetaan.

CAM-järjestelmän käyttöönoton jälkeen asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä saadessaan simulaatioiden avulla tarkemmat arviot koneistusajoille. Toinen suuri hyöty on koneiden sisäänajotuntien väheneminen. Kun ohjelman toimivuus voidaan tarkastaa mallinnusten avulla, kalliita tunteja ei tarvitse käyttää sisäänajotyöhön.

Työtapojen ja teknologian mullistukset tuovat mukanaan tietysti myös haasteita. Kun uudistustahti kiihtyy, pelkkä ammattikoulupohja ei välttämättä enää riitä kokonaisosaamisen turvaamiseksi. Paakasuokin on opiskellut työn vaatimat tietotekniset taidot työn ohessa.  ”Työn vaatimustaso on kasvanut kovasti. Keskukset ovat käytettävyydeltään monimutkaisia, eikä ammattikouluilla ole varaa hankkia miljoonien koneita oppimiskäyttöön.” Siksi Paakasuo näkeekin äärimmäisen tärkeänä yritysten ja oppilaitosten yhteistyön kattavan koulutuspohjan takaamiseksi. ”Nykyisin valmistuvilla on vankka tietotekniikkapohja. Ammattikoulu voi tarjota yleisen käsityksen koneistamisesta, mutta monipuolinen työssä oppiminen on äärimmäisen tärkeää.” Nomet onkin muutaman muun pirkanmaalaisen yrityksen ja TAKK:in kanssa mukana oppisopimuskampanjassa, joka on Paakasuon mielestä ehdottomasti paras tapa turvata osaaminen myös suurten ikäluokkien eläköitymisen jälkeen. Työt eivät vähene, mutta kymmenessä vuodessa alan työntekijöiden määrä on kutistunut huomattavasti. Koko teollisuuden kannalta olisi siis tärkeää, että yritysten ei tarvitsisi opettaa uusia työntekijöitään kädestä pitäen, vaan työtä moniosaamisen kehittämiseksi oltaisiin tehty jo koulutusvaiheessa.

”Alalle kaivataan uutta verta”, Paakasuo sanoo. ”Monien mielikuvissa koneistustyö on likaista ja rasvasta hommaa, mutta tänä päivänä tämä on kaikkea muuta. Työt tehdään pääosin tietokoneella, ja käsin veivaaminen on jäänyt aika vähälle. Robotiikka on yleistynyt kappaleiden käsittelyssä ja monet yllättyvät, kuinka siistejä tiloja hallit nykyään ovat.”

Kaiken kaikkiaan Paakasuo näkee kehityksen mukanaan tuomat uudistukset positiivisina, mutta muistuttaa myös, että tekniikkaa hyödyntämällä arvoketjua voisi tehostaa vielä nykyistäkin enemmän. Jos suunnittelijat, ohjelmistontekijät ja konevalmistajat toimisivat tiiviimmin yhteistyössä, voitaisiin data lukea suoraan asiakkaan suunnittelijoiden piirtämistä 3D-kappalemalleista. Tähän ollaan siirtymässä, mutta kehitys voisi olla nopeampaa.

Lopuksi hän toteaa, että mullistuksista huolimatta alan tulevaisuus näyttää valoisalta. ”Omistajilla ja asiakkailla on uskoa alan nousuun, ja monien heikompien vuosien jälkeen on taas alettu tehdä investointeja. Maailmalla on edelleen tarvetta rakentaa uutta. Niin kauan kuin pääpaino on infrastruktuurissa, laatua tarvitaan aina.”